Promenadigalleriassa Hyvinkäällä yksityisnäyttely ”Muotokuvia lumotusta maisemasta”. Näyttely on avoinna 27.1.-14.2.2018.
Lehdistötiedote
vapaa julkaistavaksi
Elina Kujansuu
Muotokuvia lumotusta maisemasta
öljyväri- ja lyöntimetallimaalauksia pleksille
Promenadigalleria,
Vaiveronkatu 10, Hyvinkää
27.1.-14.2.2018
Jo usean vuoden ajan olen suomalaisella maaseudulla asuvana ja työskentelevänä kuvataiteilijana
keskittynyt teoksissani suomalaisen maaseudun kuvaamiseen elinpaikkana, elinkeinon lähteenä.
Yhä enenevässä määrin laitumien rinnalle ovat hiljalleen nousseet maalauksissani myös metsät.
Maisema sinänsä ei esiinny realistisena maalauksissani, vaan pikemminkin lumotunkaltaisena,
joskus viitteellisenäkin esiintymislavana teosteni päätähdille, eläimille.
Laitumilla näyttäytyvät lehmät ja lampaat, nuo sympaattiset eläimet, jotka ovat meille kaikille
vain muutaman sukupolven takaa läheisiä, jopa elintärkeitä. Nykyään ne ovat enemmänkin osa
katoavaa maisemakulttuuria ja teoksissani usein symbolina tälle muutokselle. Metsissäni kulkevat
ikiaikaiset muinaiseläimet, karhut, hirvet ja peurat, joiden olemassaoloon ja kunnioitukseen koko
suomalainen metsäkulttuuri perustuu.
Rakennemuutokset ja ihmiskunnan kehitysaskeleet alati muuttavat sekä näkemäämme
maisemaa, metsää ja laidunta, että myös kokemustamme tästä elinympäristöstämme, luonnosta.
Laitumista ja metsistä on tullut urbanisoituneelle ihmisille vieras, arvaamaton, jopa pelottava.
Silti, mikäli sallimme, yhä jokin näihin maisemiin liittyvästä aistikokemuksestamme on pysyvää,
muinaista ja pysähdyttävää, selkäytimiimme ja kollektiiviseen muistiimme piirtynyttä tuttuutta.
Karhu on yhä Ohto, Hirvi Pohjolan isäntä ja Lehmällä turvaa tuova katse. Kenties juuri tähän
tuttuuden tunteeseen perustuu myös luomamme idyllikäsitys. Maalatessani tavoittelen aina
jotakin tuosta muinaisesta tuttuudesta, sellaista tasoa luontosuhteestamme, joka on vain
aistittavissa näkyvän kuvan takaa. Siksi maalaukseni eivät ole realistisia idyllikuvauksia, vaan
enemmänkin lähikuvamaisia tutkielmia tuosta luontosuhteesta ja aikakausista riippumattomista
aistiperäisistä kokemuksistamme ympäröivästä orgaanisesta maailmasta.
Maalaan öljyvärein akryylilevyille ja viimeistelen teokseni lyöntimetallipinnoin.
Lyöntimetallipinta sekä rakentaa kuvaa edelleen visuaalisesti, että usein myös syventää teoksen
sisältöä. Pleksi ja lyöntimetalli antavat teoksilleni myös niiden tunnusomaisen kiillon ja
taipumuksen näyttäytyä erinäköisinä eri valoissa, eri vuorokaudenajoissa, eri vuodenajoissa.
Aivan kuten luonto keskellämme, myös lumotut maisemani elävät.
Yhdysvaltalainen filosofi Donald Davidson on kirjoittanut teoksessaan ”What metaphors
mean?”(1978), että metaforat ovat kielen unityötä. Ja kuten kaiken unityön, sen tulkinta heijastaa
yhtä paljon sen tulkitsijaa, kuin sen alkuunpanijaa. Niinpä maalausteni katsoja saakin
valtuutuksen tulkita teoksieni kehystarinoita oman arvopohjansa kautta, löytää niistä omat
kokemuksensa, jotka monelta meistä löytyvät yllättävänkin läheltä. Maalta ja metsistähän me
olemme tulleet.
Tervetuloa tutustumaan uusimpiin, vuosien 2017-2018 aikana toteutettuihin teoksiini Hyvinkään
Taitelijaseuran Promeadigalleriaan 27.1.-14.2.2018 välisenä aikana. Näyttelyn avajaisia vietetään
perjantaina 26.1. klo 18-20.
Nautinnollista maalattua matkaa Lumottujen maisemien muotokuvien pariin.
Lisätietoja maalauksistani ja taiteellisesta toiminnastani: www.elinakujansuu.net Löydät minut ja
taiteeni myös Facebookista: Visual Artists Elina Kujansuu.