Kiiltokuvat, Neliö-galleria, Oulu

Jo usean vuoden ajan olen suomalaisella maaseudulla asuvana ja työskentelevänä kuvataiteilijana keskittynyt teoksissani suomalaisen maaseudun kuvaamiseen elinpaikkana, elinkeinon lähteenä. Muutamaan edelliseen näyttelyyni olen tuonut laitumien rinnalle myös metsät.

Teosteni päätähtinä, tuttuna tarttumapintana aiheeseen ovat lähes poikkeuksetta eläimet, elämä eri muodoissaan. Laitumilla näyttäytyvät lehmät ja lampaat, nuo sympaattiset eläimet, jotka ovat meille kaikille vain muutaman sukupolven takaa läheisiä, jopa elintärkeitä. Nykyään ne ovat enemmänkin osa katoavaa maisemakulttuuria ja teoksissani usein symbolina tälle muutokselle. Metsissäni kulkevat ikiaikaiset muinaiseläimet, karhut, hirvet ja peurat, joiden olemassaoloon ja kunnioitukseen koko suomalainen metsäkulttuuri perustuu.

Rakennemuutokset ja ihmiskunnan kehitysaskeleet alati muuttavat sekä näkemäämme maisemaa, metsää ja laidunta, että myös kokemustamme tästä elinympäristöstämme, luonnosta. Laitumista ja metsistä on tullut urbanisoituneelle ihmisille vieras, arvaamaton, jopa pelottava. Silti, mikäli sallimme, yhä jokin näihin maisemiin liittyvästä aistikokemuksestamme on pysyvää, muinaista ja pysähdyttävää, selkäytimiimme ja kollektiiviseen muistiimme piirtynyttä tuttuutta. Karhu on yhä Ohto, Hirvi Pohjolan isäntä ja Lehmällä turvaa tuova katse. Kenties juuri tähän tuttuuden tunteeseen perustuu myös luomamme idyllikäsitys. Maalatessani tavoittelen aina jotakin tuosta muinaisesta tuttuudesta, sellaista tasoa luontosuhteestamme, joka on vain aistittavissa näkyvän kuvan takaa.

Maalaukseni eivät siis olekaan realistisia idyllikuvauksia, vaan enemmänkin lähikuvamaisia tutkielmia tuosta luontosuhteesta ja aikakausista riippumattomista aistiperäisistä kokemuksistamme ympäröivästä orgaanisesta maailmasta.

Maalaan öljyvärein akryylilevyille ja viimeistelen teokseni lyöntimetallipinnoin. Lyöntimetallipinta sekä rakentaa kuvaa edelleen visuaalisesti, että usein myös syventää teoksen sisältöä. Se pleksin tavoin antaa teoksille myös tunnusomaisen kiillon, johon myös näyttelyni nimi ”Kiiltokuvat” viittaa. Toisaalta ”Kiiltokuvat” tarkoittaa myös jotakin idyllistä, esille nostettua, tässä tapauksessa oman kansakuntamme kiiltokuvia.

Yhdysvaltalainen filosofi Donald Davidson on kirjoittanut teoksessaan ”What metaphors mean?”(1978), että metaforat ovat kielen unityötä. Ja kuten kaiken unityön, sen tulkinta heijastaa yhtä paljon sen tulkitsijaa, kuin sen alkuunpanijaa. Niinpä maalausteni katsoja saakin valtuutuksen tulkita teoksieni kehystarinoita oman arvopohjansa kautta, löytää niistä omat kokemuksensa, jotka monelta meistä löytyvät yllättävänkin läheltä. Maalta ja metsistähän me olemme tulleet.

Tervetuloa tutustumaan uusimpiin, vuosien 2015-2016 aikana toteutettuihin teoksiini Neliö-galleriaan 4.8.-26.8.2016 välisenä aikana. Näyttelyssä on esillä pleksimaalauksia ja installaatioita. Näyttelyn avajaisia vietetään 3.8. klo 17-19.

Nautinnollista maalattua matkaa kiiltokuviin.

Lisätietoja maalauksistani ja taiteellisesta toiminnastani: www.elinakujansuu.net

Löydät minut ja taiteeni myös Facebookista: Visual Artists Elina Kujansuu.